Tuloksia ja hyvää mieltä (ja vähän sitä huonoakin..)

No loppui se lorvinta viimein, ei kylläkään treenien osalta, vaan käytiin sitten Nalan kaa Oulussa tekee se PEJÄ B:n päivitys, viimein!!Koekirjaa lukiessa viimeinen hyväksytty PEJÄ on 2008, no huh huh! Sen verran selittelen että 2vuotta sitten väliä päivityksen yrityksessä, mutta tosiaan 4 hylättyä koetta alla ennen tätä. Että ei kukaan pääse sanoo ettei ole yritetty;) Toki välissä tehty JK3, mutta silti.. No nytten sit TODELLA vähällä treenillä, aivan pari hassua jälkeä pellolle ja oisko ollut yksi metsään edellisen kokeen jälkeen ja kylmiltään kokeisiin. No onneksi mulla oli kaverina Minna ja myöskin PEJÄ B:n suorittanut sknu Voitto ja päästiin haistelee Väiskin 9 puolisisarusta ja nauttimaan päivä Väiskin kasvattajalla. Joten hyötyäkin ja huvia olisi ollut reissusta vaikkei tuloksia olisi tullut. Mutta olihan se meidän helppo ajella kotiin hymyssä suin kun tulokset sieltä tuli.

Ensimmäistä kertaa minulla sattui PEJÄ-kokeessa että jana (joka sekin vasta toisen kerran) olikin tien suuntaisesti. Nala ei meinannut alkuun tajuta millään että kyllä joo lähdetään vaan tiensuuntaan, vaan painoi pari-kolme kertaa kääntää suoraan metsään. Sitten kun tajusi  mitä pyydetään, niin lähtikin melkein luotisuoraan ja hyvällä vauhdilla etenemään. Oisko sitten jäljenlähtö (jonka koira oli merkannut jo meidän tuomarille mennessä) noin 50-70m. Sitten lähdettin humputtelemaan metsää kohti taskussa uusi karttaohjelma puhelimessa, sport trackker sekä wc-paperit ja koetoimitsijan ja ratamestarin puhelinnumerot, nämä kaikki siltä varalta kun sitten TAAS sinne harhalle mennään ja ollaan jossain middle of nowhere. Mutta toisin kävi :) Nala lähti hyvällä vauhdilla, omalle tyylilleen uskollisena tarkasti mennä porhaltamaan jälkeä ja eikä aikaakaan kun ensimmäinen esine oli taskussa. Jäljellä oli paljon kauriin jälkiä, ojan ylityksiä, maaston vaihtelua, joten haastetta sinällään riitti, meille se pahin haastaja, harhajälki, jäi meiltä vaan tällä kertaa onneksi ajamatta! Kaikki esineet taskussa (joista minä löysin yhden kun Nala meni puun toiselta puolelta, karhunkieli) olimme maalimiehellä 30min jäljestyksen jälkeen. Ai että sitä fiilistä kun näin maalimiehen, ei voinut kun olla NIIN kauheen onnellinen, Nala teki sen ja tyyylikkäästi tekikin, ei kysellyt eikä urpoillut mitään ja mennä puksutteli vaan! Muutamat onnenkyyneleet siinä piti ihan tirauttaa kotiin soittaessa, oli se vaan niin hienoo! Kiitos Minnalle ja Voitolle matkaseurasta, sekä Tiinalle ja Tiinan äidille majoituksesta ja kestityksestä taas kerran! Oulu ei kyllä ole kaukana vaikka kauas onkin pitkä matka :)

Käytiinhän me sitten Nalan kanssa viime sunnuntaina Kuopissakin (tai lähempänä Lapinlahtea taisi olla kuin Kuopiota!) mutta Savossa kuitenkin, sellaisessa pilottitestauksessa, josta on tulossa valtakunnallinen hälytysryhmien koirakoiden testiohjelma. Testiin osallistuvalla koirakolla tulee olla voimassa olevat koesuoritukset, jonka jälkeen ryhmänjohtajat suorittavat koirakolle etsinnän kaltaisin testin. Tällä kertaa meitä arvioi paikallinen poliisimies sekä paikalla oli myös testin meille järjestänyt Rytkösen Eija (Kiitos Eija ja Jari!). Saimme alueen kuin etsinnässä kuunaan, jonkan läpi käymiseen annettiin 1-2h. Mukaan sai ottaa apuohjaajan sekä kaikki tarvittavat ja olemassa olevat härpäkkeet, gps:t yms. Saimme alueesta kartan, tiedon että alueelle on kadonnut 2-3 hlöä. Muuten toimintaohjeeksi saimme toimia kuten etsinnässä. Minulle mukaan lähti henkinen tukeni ja turvani Kati ja yhtenä arvioijana myös ryhmänjohtajan ominaisuudessa Minna. Ajatuksemme oli tarkistaa meneekö alueelle jälkiä. Nala nostikin melkein heti alussa jonkilaisen jäljen joka näin jälkeenpäin opittuna ja puhuttuna, olisi ohjaajan pitänyt vain antaa olla, merkata paikka karttaan ja jatkaa alkuperäistä suunnitelmaa, koska Nala katseli minua vähän väliä ja sanoin apparillekin ettei jäljenajo ole varmaa, mutta mistäs sitä voi siellä tietää. No jotenkin luovimalla olimme yhtäkkiä tilanteessa että Nala nostelee nenää (olimme siis koko ajan olleet sopivasti tuulen alapuolella), ja päätin päästää koiran irti. No eipä aikaakaan kun se katosi näkyvistä, ja tulimme itsekin aukon reunaan. Hetken päästä palaa rullan kanssa ja näytölle vieden löydämme kadonneen. Hyvä Nala! Jatkamme alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti tielle, josta tarkoitus oli jatkaa sulkemalla aluetta, mutta jostain itsellä kummitteli aika ja pieni hoppu joten päätin ehdottaa ratkaisua että otetaan suunta tuulihuomioiden ja leikataan aluetta. Vielä siinäkin arvottiin vain jatketaanko nostamalla jälkeä tien laidasta, mutta lopulta maaston ja hyvä tuulen vuoksi päädyimme toiseen ideaani (joka arvioinnissa näkyin sitten huonona valintana, jonka itsekin tajusin jälkeen päin..mutta aina ei voi voittaa, ei edes jokakerta) Lähdimme liikkeelle aukolle josta Nala nosti suht nopeasti jäljen näyttäen suuntaa sinne mistä olimme äsken kadonneen löytäneet, hieman jäin arpomaan ajetaanko vai ei, ja siinä minun taivastellessa Nala vaihtoi suuntaa jonka sitten hyväksyin. Saimme kutsun hetken jälkeä ajettuamme että kyseessä on tuore takajälki (jonne itse koiran "painostin" olemalla hyväksymättä ensimmäistä merkkausta,dam) ja vaihdoimme suuntaa ja ajoimme jäljen äsken kadonneen henkilön löytämälle paikalle. Koiralle kehut ja hommat jatkui, ja eikä taaskaan aikaakaan kun Nala otti jäljen joka osoittautui hetken päästä aivan oikeaksi kun löysimme esineen johon testi päättyi.
Arvioijamme kehui kovasti Nalaa eteväksi jälkikoiraksi, joka jaksoi tuon reilun tunnin rupeaman hienosti ja sitähän se onkin, NALA RAKAS! Minkäs se sille voi jos ohjaaja on huono, ei se koiran vika ole;) Mutta meillä meni Katin kanssa hyvin yhteen, siitäkin saimme palautetta että toimii, vaikka eihän sekään mikään uusi tieto ollut, Kati tuntee Nalan ja minun toimintatavat ja koiran tyylin, joten helppo siinä on mennä ja kun voi luottaa että appari on kartalla ja ilmoittaa tarvittaessa. Kiitos siis KATILLE ja MINNALLE taas kerran mukavasta reissusta!!
Mukana oli myös toinen koirakko Lea ja Hinni apuohjaajanaan Kaisa, jotka myöskin suorittivat hyväksytysti ko testin, hienoa!

Pitäähän sitten aina vastapainoksi olla jotain ikävääkin vaikkei kaikki Väiskinkään kohdalla niin ikävästi ole:) Päästiin Väiskin kanssa käymänä ihan oikeella sorsametällä! Aloitukseen ei vielä lähdetty, ois ollutkin varmasti hieman liikaa pienelle pojalle mutta tiistaina sitten jo mentiin. Mukana isäni metsästyskaverikaverineen. Mentiin sellaiselle tulvivalle pellolle jossa kuulema paljon sorsia ennen aloitusta ollut syömässä. No 2,5 h niitä lintuja odoteltiin, meinasi pimeä jo ehtiä ennen lintuja kunnes ensimmäiset tuli. Väiski malttoi ÄLYTTÖMÄN hienosti irti ja hiljaa odotella passissa vaikkei tiennyt varmasti poika mitä siellä torotettiin. Laukauksia kuuli ennen varsinaista saalista jo pariin otteeseen kun koettivat sitten kyyhkyjä saada alas, kun sorsia ei näkynyt, mutta ilman tulosta. Hienosti myös Väiski suhtautui ampumisiin, oli rauhallinen ja tarkaavainen.
Sitten saivat ammuttua veteen 2 tavia, joita päästiin hakemaan. Eli kun markkeerauksia ei tullut yritin alkuun laittaa vallan linjana, ohjauksena tehtävällä koska meillä oli hyvä paikka pudotukseen nähden. Hyvin lähtikin eteen kunnes tuli veteen jossa sattui olemaan sorsien kuvatukset vastassa, hetken pohdinnan jälkeen , otin koiran hallintaan(kyllä tuli käskystä ja helposti sivulle) ja laitoin vapaaseen hakuun. Sitten löytyikin ensimmäinen tavi, hieman eka piti pompata tämän jälkeen kehuin ja kerran nosti jonka jälkeen otti ja lähti tuomaan, mahtavaa! Käteen palautus ja uutta putkeen. Ylpeä oli poika itsekin saaliistaan! Toinen löytyikin helposti ja tuli kerralla, ei kylläkään käteen vaan jalkoihin. Siinä niitä ihmeteltiin kun pumpum pojat päätti vielä yrittää hämärän jo laskeuduttua taivaanrantaa vasten ampua, ja menivät onnistumaankin. Tiputus, mutta koiralla ei ollut mitään saumoja nähdä kun metsää vasten hämärässä tuli markeeraus. Joten laitoin hakuun. Ukot takanani olivat sitä mieltä että putosi pellon vieressä olevaan metsään, mutta koska kellään ei ollut varmaa havaintoa, ei auttanut kun koiran antaa tehdä töitä ja hienoa, sieltähän se nousi pellolta! Kovasti kehui Väiskiä mukanamme ollut noutajien kanssa aiemminkin touhunnut oppaani. Ja siitä istumalta sovittiin jo seuraavat treffit jonnekin ruovikkoon jossa paljon vettä ja koirakin joutuu koville mutta Anssi oli sitä mieltä että Väiski siitä suoriutuisi. Mutta eipähän päästy edes kokeilemaan kun perjantaina juuri ennen iltalennolle lähtöä päätin vielä käyttää koirat pyörälenkillä että on sitten hieman enimpiä virtoja poikessa. Kotiin palatessamme huomasin Väiskin nuolevan jalkaansa, mikäs siinä, no etujalan yläantura keskeltä halki!Eikun elukkatohtoreita hätyyttelemään että tarvitseeko sitä ommella. Ensimmäinen sanoi puhelimessa että ommellaan, no sitten sain kaupungin eläinlääkärille ajan vielä, ettei mennyt päivystäjälle (tietenkin perjantain klo 15.50!). Lääkäri sitten oli sitä mieltä että on siinä ja rajalla tikataanko ja jätti tikkaamatta. Voide ja sidos pitäisi hänen mielestään parantaa 2 viikossa. No nyt on viikko kohta haavaa hoideltu, aavistuksen on lähtenyt kiinni menemään, muttei täysin, punoitteleekin vielä. Sidokset pysyvät vähän miten milloinkin, yleensä alkulenkin hyvin mutta sitten laskee. Ollaan lenkkeilty ihan normaalisti lukuunottamatta uimisia ja rypemisiä ollaan koetettu välttää, vaikka flätille se onkin aika hankalaa. Toivottavasti alkaisi nyt pikapikaa paranemaan, ois kahden viikon päästä se nome-koe ja treenatakin ois kiva, mutta ei viitsi sen uhalla että paranemisaika pidentyy, joten vesikoista pitää ainakin pysyä poissa, ainahan pellolla ja metsässä voi treenata, etenkin kun itsehakemat tuoreet tavitkin pakkasessa odottaa reeniin pääsyä :)

Joutenoloa...

Blaah treenanaamaanhan sitä pitäisi alkaa, mut ei oo aikaa ja sekös harmittaa. Yhtään jälkeä en ole ajanut kokeen jälkeen ajanut, huoh. Meinasin että jos palauttavan ajaisia vain lyhyemmän, sitten muutama harhailu ja sitten se pidempi jälki. Sitten taas palauttavaa ennen koetta. Ei ollut ennen koetta yhtään pitkää jälkeä alla ja jäljestettyä tuli kuitenkin reilu 2km niin pitäisi ehkä palautella ja sitten ajella pidempäänkin. No jospa sitä ehtis, toivottavasti.
Väiskin kanssa ei olla edelleenkään päästy ajamaan yhtään jälkeä, nyt kyllä pelto jo houkuttelee että meinasin huomenna skarpata, tai ei se halusta olisi kiinni, työt sotkee harrastamista, näin molemmat vanhemmat vuorotyöläisinä pienten lasten ei ihan tue tätä harrastamista. No aika aikaansa kutakin, kai se niin menee, harmittaa vaan ajoittain kun Väiskistä ois kaikkeen mut mie en osaa sen kaa. No kovathan oli suunnitelmat nome-kokeiden suhteenkin, kuulin vaan minkälaisia tehtäviä oli paikallisissa kokeissa ollut, niin päätin nyt ainakin jättää flätti-mestikset ja jos ehtis siihen syyskuun kokeeseen edes hieman treenata. Ongelma tulee olemaan hallittavuus, sitähän tukis se että saataisi tottis seuraaminen kuntoon, niin kun saadaan. Ei varmaan BH:kaan koskaan saada tällä lorvimisella.
Tuntuu kun ei ois koskaan koiraa kouluttanut kun sitä mukana kulkemista treenataan, toisaalta eipähän kumpikaan aikasempi koira osannutkaan varsinaisesti mukana kulkea, johtuisko se mun kokemattomuus tuon liikkeen kouluttamisesta siitä..;) Mut siinä treenaamisen paikka!! Etenkin jos tulee laukaus ja markkeeraus mukanakulkemisen yhteydessä, niin ei varmana pysy siinä.

Mutta jospa sitä ehtisi hieman tällä viikolla ja sitten ens viikolla treenaa ihan ajatuksella!!

P.S Uusia ihania kestäviä palloja, gappayn palloja, kelluvia frisbeetä, uusia patukoita tullut taas varastoon!!!

Harhailua

Käytiin sitten tätin kanssa kokeilemassa TAAS kerran epäonnisesti PEJÄ-B:tä. Olisikohan se ollut neljäs harhailu, mietinkin etten sitten vähemmällä usko..No vähän oikeesti on harhoja treenattu, hyi minua siitä. Nyt jos ennen seuraavia kokeita ottaisi ihan oikeesti asiakseen( vaikka kyllähän niitä ennen tätäkin koetta tehtiin, mutta kun näin pyllylleen meni niin ei varmaan treenattu sitten ajatuksella...)ettei tarviis enää kokea tuota viikonlopun fiilistä, josta ylösnousu meinasi olla hankalaa, huh! Kylläpä ketutti ja ankarasti!! Mitäs siellä sitten tapahtuikaan: Saatiin siis hienosti jälki ylös, oli ensimäistä kertaa minun koeuralla jana, eli 100m jana, Nala lähti tosi kauniisti suoraan etenemään, eli lähti ajelee janan merkkaajan jälkeä ;) No edettiin hitaasti ja varmasti suoraan, suurempia poikkeamia tekemättä, kunnes nousi jälki ja kerrankin suoraan oikeaan suuntaan, jee! Nala ajoi taas viime kesäiseen tapaan todella hitaasti ja tarkasti jälkeä. Muutamassa kulmassa epäilin harhaa, joten tarkistutin niitä, mutta hyvin lähti sitten vielä omalle jäljelle. Kertaalleen tehtiin sitten yksi jäljen kadotus kivikkoiselta rinteeltä laskeutuessa, olipahan muuten maasto. Siinä hetkellinen epätoivo iski ohjaajalle kun ei oikein alkanut jälki nousemaan eikä Nala ollut turhan innokas sitä oma-aloitteisesti etsimään. No sitten pari metriä takaisin ja sieltähän se nousi. Tuloksena siis 4 esinettä jonka jälkeen harhalle. Harha siis oli 4 ja 5 esineen välissä ja 5 esineen jälkeen ois sitten ollut se maalimies. No itse hätäilin siellä kun matkaa ja aikaa oli kulunut jos paljon, eli kilometrit melkein täynnä 1500m ja aikaa jäljellä vajaa 10 min. Jälkeenpäin olla puitu ja huolella mitenhän harha oli lopulta tehty, meidän lopputuloksella siitä ei järkevyyttä saatu, samoin ko. kokeissa monia muitakin ihmetyksen aiheita, mutta niitä en sen enempää halua ruotia, niitä tuli ruodittua aika huolella viikonlopun aikaan, HUH! Samoin ihmeteltyä ja mietittyä mitä todella tuolla meidän jäljellä tapahtui, mutta tosiaasiahan vaan oli että harhalle mentiin ja sitten ohjaajan tukemanana vielä aika lujaa tuli harha läpi ajettua..huoh, kyllä sitä on ite niin monta jälkikoetta pilannut, en siis vaan aina saa kiinni tuon koiran lukemisesta, ja sekös harmittaa, kun hyvä jälkikoira mulla siinä ilmiselvästi ois, mutta on myös ohjaaja pehmee ja herkkä että ite saan sitä sitten painostettua ja ohjattua vaikka minne.

Mites tästä kaikesta epätoivosta ja tuskasta on sitten selvitty, no kaveri laittoi hälykortteja päivittäessä tänään viestin että koiranetin mukaan meidän jälki menisikin vanhaksi vasta 9.10.12 eikä syyskuun alussa niinkuin aiemmin olin jotenkin katsonut, joka siis käytännössä tarkoittaa että jos vaan ottavat niin me Nalan kanssa päästäisiin lähtemään Pelastuskoirien joukkuekatselmukseen Saloon tänä vuonna ilman Oulussa olevan koepaikan hyväksyttyä suoristusta!! Pah no minähän tarkistamaan asiaa, ettei se niin voi olla, mutta niinhän siellä kilpailukirjassa seisoi :)
Siis mun 10-vuotinen unelma, haave olisi täyttymässä tänä syksynä...en saata todeksi uskoa ja toisaalta ajoittain harkitsen joukkueesta jättäytymistä, koska eihän Nala muuten mikään tykki ole, mutta taas toisaalta, eihän se nyt niin vakava kisa ole ja mukana ois kuitenkin kaksi tykkiä koiraa (sknu Martti ja Topi), jotka varmasti handlaisivat homman kahdestaaankin, mutta mitäs se haittaisi vaikka me mentäisi mukaan roikkumaan, ihana olisi kokea se tilaisuus joukkueesta käsin, monesti olen ollut katsojan roolissa mukana kannustamassa. Mutta katsotaan miten sen asian suhteen käy. Oulussa siis koepaikka elokuun puolivälissä johon harhailemaan lähdetään mutta tällä kertaa tosiaan rennommin mielin, koska pakkorakoa ei olekaan.

Tuolta reissusta palanneena päätin että nyt alkaa Väiskin kanssa nome- treenaus kun koko pelastuskoiratoiminta ja pk-hommat ylipäätään tuntui ihan syvältä. Yksi jälkihän me vasta ollankin ajettu tänä vuonna, joten tuntui että mitäs sitä aloittaakkaan. No suunnitelmissa olisi mahdollisesti flätti-mestikset ja paikallisen noutajayhdistyksen järjestämä nome-koe syyskuussa. Ainoa huono puoli etten ole itse koskaan käynyt nome kokeessa katsomassa eli ei minkäänlaista hajua että miten siellä toimitaan. Mutta ajattelin että haittakse?!;)  Katsotaan nyt mihin tohditaan lähteä sitten kuitenkaan..Viime viikolla otettiin Minnan kanssa hieman markkeerauksia, linjaa. Hyvin tajuaa ja muistaa jo sen että jos alkuun tekee linjaa, motivoitua kylläkin, sitten väliin markkeeraukset ja taas linjaa muistipaikalle. Tässä ei pellolla tuntunut olevan mitään ongelmaa. Metsässä voisin kuvitella että olisi toinen homma, vaikkakin yhden treenin kun yksin tein linjan- kakkosmarkkeeraukset-linja- linja toiselle markkeeraukselle jonka heitin välissä sokkona, jonka senkin teki hienosti. Mutta metsään täytyy nämä siirtää. Tällä viikolla päästään taas pitkästä aikaa treenaa lintujen kanssa, saas kattoo miten homman muistaa, tosi kiva päästä! Muuten ollaan tehty linjaa (jota aivan liian vähän hankalampaan maastoon ja metsään yleensäkkään, paljon peltoa), sivusuuntia, jotka nekin helpossa maastossa, ja pysäytyksiä sekä hieman lähihakua. Ja näitä kirjoittaessa huomaan että kyllä se vaan on että Väiskin kanssa ollaan treenattu paljon enemmän määrällisesti nome-hommeleita kun pk-juttuja, mites tässä näin kävikään?!?No varmaan siksi kun se vaan niin rakastaa sitä hommaa joten se on kiva laji treenata. ..niin ja toki me vielä niitä pk-hommiakin tehdään, jäljenkin ajo aletaan pikimiten, kun Väiski tosiaan selvästi sen oloinen että tarvii treenata varmaan max. kahta lajia opetusmielessä, ettei menen pojjan pää sekaisin, niin pieni kun vielä on;)

Kaikkee ehtinyt tapahtua, pelastushakua,taipumuksia, outoja kohtauksia...

Huh jäänyt taas päivitykset kesän ja loman alle. Niinpä kesälomat pidetty, koko kesä vielä edessä ja lomaa ei tiedossa, noh jospa sitä jotenkin ehtis. Itsellä stressinä se että hirveesti pitäisi treenailla kaikkea mut aika ei tahdo riittää. No mutta niihin tapahtumiin joita ollut jonkimoista alkukesän aikana.
Nalan kanssa käytiin suorittamassa hyväksytysti Pelastushakukoe A joka oikeuttaa uusien sääntöjen mukaisesti Nalan nyt oman hälytysryhmän suomin oikeuksin toimimaan tosietsinnöissä, siis ihan virallisesti. Tähän saakka ollut mukana kyllä harkitusti yhden lajin koirana, ja se homma nyt ei kovin tule muuttumaan, jälkihän se tätin juttu on. Meillä olisi nyt päivitettävä jälkitulos tälle kaudelle ja kun tottis hyväksytysti suoritettu, ei ihan rimaa hipoen, mutta ei kaukanakaan, niin päätin etten tätiä nyt tottiksella kiusaa vaan koetetaan saada tulos tälle kaudelle pelastusjälkikokeesta, jonne päästään suoraan vaan jälkeä ajamaan ilman tottista tämän kauden ajan. No nyt on koepaikat Jyväskylässä ja Oulussa. Nala vaan on lahjakkaasti ajellut niitä meidän kompastuskiviä eli harhoja. Itse jäljessä ei ongelmaa, vauhti säilynyt viime kaudelta, ajoittain jopa hieman turhan reipaskin minun makuun, kun sitten haluaa ajaa jälkitarkasti metsässäkin, niin ne tarkastelut joita tekee on sellaista heilumista, vaikee kuvailla, mut en itse ihan tykkää. Mutta joo jälkitarkasti ajaa, nyt ennen kokeita ajellaan vaan suht tuoreita, pitää sit väliin heittää jotain vanhempaa ja haasteellisempaa, niin katsotaan millä tasolla se oikeesti on.
Nalan kanssa nyt ei muita ihmeitä ole menossa, tätin kunto ja olotilat vaihtelee, ajottain pirteempikin, koetin sille laihdutuskuurina raakaruuan syöttöä (onpa muuten homma!!) muttei se sillä mihinkään laihtunut, nälkä vaan kasvoi, rupes varastelee pöydästä lasten leipiä, great! Lenkittämälläkään ei täti pääse laihtuu, ei mikään himo lenkkeilijä, jos lenkki pitenee niin se kyllä osaa lahjakkaasti itseään säästellä :)

No entäs sitten flättipoika, HUH! No alkuun kevät treenattiin aika aktiivisestikin taippareita varten 2-3 kertaa viikossa lintuja/dameilla kahdella eri kurssilla + omat treenit päälle (mm. variksen käteen luovutuksia).  Ne treenit kyllä kantoi, taipparit menikin sitten läpi ihan helposti seuraavanlaisin arvosanoin:
Sosiaalinen käyttäytymienn: Iloinen, ystävällinen noutaja
Uimahalu: Reippaasti veteen, ui mielellään ja hyvin.
hakuinto: Hyvällä, kestävällä vauhdilla hakutyötä tehnyt koira.
Noutohalu: Kaikista riistoista oma-aloitteiset ylösotot.
Nouto-ote: syvä ja pehmeä
Palauttaminen: Ohjaajalle.
Reagointi laukaukseen: Tarkaavainen, kiinnostunut
Itseluottamus ja aloitekyky. Hyvät tehtävien suorittamiseen
Yhteistyö: Hyvssä yhteistyössä ohjaajan kanssa
Yhteisvaikutelma: Nuori noutaja, joka on hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa. Koria suoriutuu helposti sille annetuista tehtävistä ja osoittaa hyviä taipumuksia.

Tuomari Tuija Hukkanen.

Loppusanat tuomarilta oli että jatkakaa samaan malliin. Oli aivan mahtava päivä, oli ilo katsella kun koira nautti täysillä työstään. Hieman meillä oli jossain vaiheessa ongelmaa, ettei linnut aivan tulleet käteen asti, joka ei siis pakollista tietenkään taippareissa, mutta halusin heti opettaa oikein, koska Väiski todella nopea oppimaan, jotta ei sitten tarvitsisi ennen nome-kokeisiin menoa alkaa vääntämään tuota asiaa. Taippareissa linnut sitten tulikin käteen asti! Nyt pidettty sitten treenitaukoa linnuista, että saa kattoo miten asiat pienen pojan päässä muhii tässä tauon aikana, syksyllä mahdollisesti tarkoitus paikallisiin nome-kokeisiin. Dameilla ollaan koko ajan pientä treeniä pidetty yllä, vesityötä hieman  pienesti treenailtu, kyllä se vaan on niin hieno laji!! Itsellä hirvee kytö siihen hommaan, samoin kyllä koirallakin, aika vaan tulee vastaan kun kaikkee muutakin tekis mieli tehdä ja aina melkein pitäsi olla joku kaveri jos jotain isompaa damitreeniä tekee kun itse en siitä oikein mitään vieläkään ymmärrä. Nyt meillä työn alla linja metsässä, sivusuunnat ja pysäytys ja niissäpä hommaa kerrakseen! Hakuruutu tuntui aika helpolta, viisaammat sanoo ettei sitä kuulema tarvii jauhaa jos menee helposti. Markkeerauksetkin aika helppoja ja hirveesti en kehtaisi heitellä, lämpenee heitoista aikalailla. Joten rauhallisia hommia ja malttia harjoitellaan.

PK-hommista Väiski on sitten kevään ja alkukesän lintureenien myötä jäänyt hieman paitsioon. Hakua ollaan otettu joo joitakin kertoja niin ja  käytiinhän me palveluskoiraliiton järjestämässä rauniokoulutuksessakin jossa kouluttajana sveitsiläinen kouluttaja, joka toimii Sveitsin armeijan koirankouluttajana. Sain vaikutelman että ihan piti meidän Väiskistä, sehän loistaa kaikkeen mitä alkaa tekee (sanon minä kun tykkään NIIIIN paljon tuosta koirasta!!). Haukkuilmaisua alettu  treenata, hyvällä alulla on, jätkä vaan oppinut haukkumaan 2-3 haukun sarjaa, siitä nyt pitäsi alkaa etenemään.  Yksi ainoa jälki ollaan vasta tälle kesälle ajettu, en ole viitsinyt hirveesti sotkea pojan päätä kun tuntuu hieman sellaiselta tapaukselta että pitää opetella yhtä/kahta asiaa kerrallaan että pystyy sisäistämään, vaikka kova poika onkin hommia tekee. Jälki kiinnostaisi, ajattelin että jos pari viikkoa vielä hakua tehdään ja sitten vaihdetaan jälkeen. Ja sitten se tottis, noh eipä juuri ole tehty, ollaan jumissa siinä seuraamisessa, itseä ei kiinnosta, vaikka pakko ois, toki kaikkee pieniä ollaan tehty, mutta pitäisi ottaa ihan asiakseen taas tuo tottiksen treenaus. Kun vaan ois aikaa kaikkeen...

Mutta sitten ne murheet. Väiski meinasi jokunen viikko sitten kuupahtaa lenkille, eläinlääkärin mukaan se olisi ollut nestehukka kun käytiin sydän kuuntelututtaa varmuuden vuoksi. Oltiin siis ihan normilenkillä, Väiski on kova juoksentelee ihan peruslenkilläkin ja tapansa mukaan oli tälläkin lenkillä juossut. Lämpöä oli +20, ehkä ekoja lämpimämpiä päiviä,mutta just oli uimasta mökiltä lähtenyt etten todellakaan olisi osannut kuvitella/odottaa moista tapahtuvan. Tunnin jälkeen, jota edelsi hyppyrimäen portaiden nousu, muutamat kepin heitot, eikä vettä missään, Väiski alkoi pyörii ja läähättää haki makuupaikkaa. Sitten suuvaahdossa kävi lopulta makuulleen. Matkaa olisi mahtanut mökille olla vielä kuivalla kankaalla noin puoli tuntia joten päätin soittaa apuvoimat hakemaan meitä. Väiski joi autolla kupillisen vettä ja nopeesti järveen pääsyn jälkeen oli taas oma itsensä. Seuraavana päivänä ehkä lenkillä aavistuksen vaisumpi muttei mitenkään aivan vetämätön. No siitä tuntui että selvittiin säikähdyksellä. Mutta toinen hengenlähtö oli lähellä toissa yönä kun maanantai iltana Väiski juoksi kerran kepin perään pihalla, jonka jälkeen seisoi hetken oudosti selkä köyryssä. Nopeasti tästä tokeni, kepit heitettiin mäkeen ja jatkettiin normaalia oleskelua, käytiin vielä pikkulenkkikin, eikä mitään, ainoa huomio ettei vetänyt remmissä mutta laitoin sen sen piikkiin että ilma oli kuuma, ukkostava ja takana lenkki metsässä jossa lisänä pientä vesitreeniä dameilla ja muuten vaan uimista. Kotiin tultua Väiski jäi tapansa mukaan ulos josta sisään pyydettäessä huomasin sen kuolaavan erikoisesti toispuoleisesti, eli kuolaa  valui vain oikelta puolelta. No suu auki ja tutkimaan ettei mitään hampaan välissä /nielussa. Mutta mitään en löytänyt. Annoin sitten ruuan, jonka söi, hieman hitaasti kylläkin mutta söi kaiken. Toivoin tilanteen alkavan korjaantua, mutta ei, kuolaaminen jatkui, oli jotenkin vaisu. Pyrki pihalle jossa pötkötteli. No otin ennen nukkumaan menoani sen sisälle silmän alle, kuolaaminen vähentyi ja lopulta loppui ja tilalle tuli läähätys. Se kävi seisomassa selkä köyryssä vesikupilla, mutta vaikutti ettei pystynyt juomaan. Ajattelin etten vielä soita mihinkään/tai lähde sitä viemään mihinkään vaan katsotaan rauhoittuuko tilanne aamuun mennessä ( tätä kirjottaessani ihmettelen etten soittanut jo illalla lääkäriin). No otin sen nukkumaan meidän makuuhuoneeseen (koirat nukkuu tavallisesti siis omassa huoneessa portin takana, kylläkin kuulen niiden tekemiset,mutten aivan selvästi sieltä). Sitten sitä yö valvottiin, Väiski läähätti kova äänisesti koko yön, oli saanut siis kyytabletin, kipulääkettä illalla ja yöllä toistamiseen, ei vaikutusta. Soitin sitten lääkärille klo 04, kun ajattelin että jospa sillä esim. vatsalaukun kiertymä tms. mutta jos oksennuttaisin sen,  voisiko se auttaa. Mitä olin tehnyt ennen tätä: tunkenut sormet sen kurkkuun toistuvasti etsiessäni jotain vierasesinettä eli kepin palaa kurkusta, painellut mahaa että olisiko ollut pullakka, muttei, maha kyllä piti yöllä ajoittain möyryävää ääntä sekä olin kopeloinut sen raajat ettei mitään kipukohtia tms. No eläinlääkäristä se kuulosti siltä että sillä olisi jokin vierasesine suussa tai nielussa, ei niinkään vatsalaukun kiertymä, vaikkakin sekin pidettävä mielessä. Ohje sitten oli kokeilla syökö, juoko, liikkuuko normaalisti, tulisiko kakat, käytä kävelyllä ja painele mahaa. Onneksi asutaan täällä syrjemmässä kun toki yö oli sellainen että Toni töissä, minä siis yksin lasten kanssa ettei hirveen kauas kehtaa lähtee. Ikkunat auki ja koirien kanssa yökkäri päällä kävelylle. No ei yllättäen kakannut, mutta liikkui normaalisti, söi ahneesti sydäntä/maksaa, joi pyydettäessä ja lenkin jälkeen ei aristanut vatsaa. Joten tilanne vaikutti siltä osin turvalliselta nukkua ja katsoa aamuun.  Aamulla hengitys oli rauhoittumaan päin, pystyi nukkumaan suu kiinni, joskin hieman raskaasti hengittäen, mutta olihan koko yö mennyt hereillä läähättäessä. En sitten saanut eläinlääkäreitä aamusta kiinni (huippu tilanne!!) ja Väiskin vointi tuntui paranevan. Eilisen päivän se sitten nukkui, toki univelkojaan(itsekin muutaman tunni päikkärit vetäisin), mutta pienillä lenkeillä mitä käytiin oma reipas itsensä, vatsa toimi ja ruoka maistui. Joten taisi nyt tämänkin jäädä arvoitukseksi mitä tapahtui, toivon vaan pojan nyt tuosta tokenevan ja saisi jäädä nämä oudot kohtaukset vähemmälle! Melkein jo Väiskin kasvattajalle soitin että varaa yksi urospentu, kun edellinen tuntuu kuolevan käsiin, siltä se meininkin yöllä tuntui :/ (Väiskille siis syntynyt 9 puolisisarusta 6u+3n ) Viime yönä ajoittain läähättäeli myös, mutta ilmatila lämpenemään, ja olen tullut siihen tulokseen että tuo aika herkkä lämmölle, samoin kuin herkkä kaikenmaailman hyönteisten pistoille, joten viimeinen diagnoosini ehkä oli että söikö se tuossa kepin heiton yhteydesssä esim. ampiaisen joka pisti sitä sitten nieluun/suuhun joka turposi sisään päin, kuka tietää, tätä itse epäilen..

Että tälläisiä kuulimisia meille, hyviä ja ei niin hyviä, mutta sitähän se elämä on. Nyt ulos nauttimaan kesäisestä päivästä!

Kennelrehveillä Oulussa

Kävimme Väiskin ja velipoika Topin ja Jossun kanssa viikonloppu retkellä Oulussa kasvattajan järjestämillä kennelrehveillä. Vallan mukavaa oli ja paljon uutta tarttui mukaan. Päälimmäisenä hirvee nometus-himo:) Siispä ollaan kovasti damitreenejä värkkäilty. Samoin Väiski pääsi tutustumaan lintuihin matkalla. Alkuun ne oli ehkä jopa hieman yököttäviä mutta kun jannu ymmärsi mitä mamma haluaa niin jo alkoi linnut nousta. Saatiin kotiin sitten tuomisina muutama lintu ja tehtiin treeniä niillä, ja homma toimi vallan mainiosti. Nopeat ylösotot täydellä otteella, aivan mahtava koira!

Alla kuvasaldoa kuvaajana Tiina Pikkuaho.

 

Käytiin me Väiskin kanssa kuvissakin, ei naama vaan luusto, ja hyvältä näytti: polvet 0/0, silmät ok, kyynerät etenkin terveet, lonkatkin terveet, vaikkakin toisen lonkan malja olisi saanut olla hieman syvempi, joten nyt virallisia lausuntoja odotellen..

Köh,köh

Niinpä,ensimmäistä kertaa minun koiran omistajuus historiassa eli 26 vuoden aikana, meille rantautui yskä, eli kennelyskä iski Väiskiin. Alkuun hieman köhi remmissä vetäessä eli 1,5 viikkoa sitten. Seuraavana  päivänä tuli sitten oksennut, luulin että on vaan syönyt jotain, ei ois ihme sekään, sitten tuli kevyt yskä ja alkoi liman puklauttelu. Sitä meni pari päivää sillai reilusti ja samalla heti kun tuli pienikin rasitus niin alkoi köhimään, vaikka muuten ois selkeästi mieli tehnyt juosta, sattui hankiaiset just siihen saumaan ja aamupissi lenkillä ois kaverin pellolla tehnyt mieli päästellä jäniksen jäljillä, mutta parina päivänä yks pidempi lenkki riitti ja sitten nöyränä mamman luokse. No viikko meni sitten ilman sen kummempia lenkkejä, alkoi virtaakin kertymään, toki alkupäivät tais tajuta levätäkin. Ja nyt kun kalenteri katson taakse päin tänään ensimmäisenä yskättömänä päivänä(tai en ainakan ole kuullut) niin päiviä kulunut 10. No sinällään ei varmaan ole mikään ihme aika sairastaa, mutta kavereiden koirilla sama tartunta mennyt 1-2 päivässä joten alkoi jo allekirjoittanutta hieman hermostuttaa että paraneeko tää Vässy ollenkaan. No menihän se sitten ilkman mitään antibiootteja, pelkkää yskänlääkettä "nautittiin" oisko nyt ollut neljänä päivänä. Äkkiä näköjään unohtuu, vaikka silloin kun Väiski yski, se tuntui niin toivottomalta kun ei voinut auttaa, vähän kuin vauvan itku, lohdutonta.
No toivotaan nyt että tauti olisi meidät jättänyt, koska loppukuusta niiiiin kauan odotettu viikonloppu Oulussa olisi edessä treffailen Väiskin kennelpäivillä. Ai miten onkaan mukavaa päästä näkemään Väiskin sisaruksia ja sukulaisia ja treenailee nomea ihan kunnolla ja haistelee niitä ihan oikeita lintujakin!

Just ennen sairastumista ehdittiin tosiaan aloitella niitä ilmaisutreenejä jotka lähtikin jo parilla tutulla maalimiehellä hyvin käyntiin, haukkui jopa minulle ihan helposti käsky-sanan kanssa. No nekin olleet siis nyt pari viikkoa tauolla, mutta hyvillä mielin odottelen muutaman päivän koska epäilen että asia hieman hautunut ja muhinut pikkumiehen päässä, kun tänään oli pakko hieman ennen ruuan antoa kokeilla, onko yskä tosiaan loppu kun haukkuessa yskää herkästi tuli. Kysyin vaan onko nälkä?Ja hetken tuijotuksen jälkeen niin kauniin komeen kovasti tuli oikein sarjalla vastaus:) Mutta odotan vielä muutaman päivän että ääni tosiaan ráuhoittuu, ja sitten vasta jatketaan tositreenejä.

Ihme luikku tuo meidän Väiski kyllä on, kylkiluut voi laskea ihan sormet väliin työntämällä,huh! En tiedä oliko sairaudella jotain tekemistä ruokahalun kanssa, kun kyllä ihan hyvin tuolloin söi, mutta nyt muutaman päivän vaatinut jo saada ruokaa, alkaa melkein Moonamainen- hötköily ruoka-ajan lähestyessä  illalla. Ja tänään sitten ihme tapahtui ja Väiski oli tyhjentänyt kupin ennen Nalaa. Siksipä myös hieman tuntosarvet pystyssä mikäs tätillä nyt on...Se kun nykyään ollut superahne sika, pöydältä vienyt lasten jättämiä leipiä, jota ei ole koskaan ikinä ennen tehnyt. Mutta toivottavasti vain oli reilun ruoka-annoksen syytä, eikä yskä ole sille tulossa.

Tässä kuussa olisi tarkoitus käyttää sitten Väiski lonkka-kyyner-kuvissa sekä polvi- että silmätutkimuksissa. Ihan jännittää mitä tuleman pitää kun siskot tulleet terveinä ja veljienkin tulokset näyttäneet hyviltä lähtiessä. No kertahan se on ensimmäinen että minulle luustoltaan sairaskoira sattuu, harmittais vaan ihan törkeesti jos noin hyvillä ominaisuuksille ei sitten saisi käyttöä. Eli pessimisti ei pety joten katsotaan.

Nalan kanssa meinaan vähän toivoa heittää vaikka PEHA koe olikin suunnitelmissa toukokuussa, mutta tottis näytti taas kentällä jossa paljon ihmisiä ja koiria, aika säälittävältä..Vire laski reilusti, enkä oikein tiedä millä sitä kohoteltais eikä enää kehtais mennä kokeisiin itseään nolaamaan sen kanssa. Toki maneesilla tottisvuorolla talven aikana näyttänyt reipasta omaa itseään, että ota nyt selvä mistä tuulee. No se vielä harkinnassa tosiaan ja voi se olla että jos nyt käydän kokeilee ja tulos on sama kuin viime kesänä että vire jossain alamaissa, niin sitten on Nala vaan jätettävä eläkeläiseksi, iskän mökki/veneilykaveriksi..Harmittaa vaan sekin, höh..

Rakennusetsintää

Päästiin käymään treenaa rakennusetsintää sellaisessa kirjapainohallissa. Nala loisti tapansa mukaan niinkuin aina rakennuksissa, se vaan on hyvä siinä kun on laustavarma, paikannustasokin aika ok, ainut epävarmuus seikka on ohjaaja, niinkuin aina;) Eli ohjaaja ei osaa oikealla tavalla toimia rakennusetsinnässä, eli ohjata oikein ja aika pienelläkin ohjaajan epävarmuudella Nala paineistuu jos hajulla ja rulla voi napsahtaa suuhun. No sitä nyt ei käynyt, mutta voi käydä. Nalan kanssa päästiin muiden ryhmäläisten ryhmänjohtaja-opiskelijalle tekemään harjoitukseen koirakoksi. Meille etsintä alueena oli juuri kyseinen halli jossa treenattiin, ja toinen koirakko otti ulkorakennukset. Kyseessä oli räjähdys vaara alueella ja 2 kadonnutta. Ja siinä tuli esille että koira oli taas tosi hyvä, merkkasi maalimiehen jo heti hajulle päästyään ja kun tuollaisessa tilanteessa kiire, niin ohjaajana  toimintani olisi pitänyt olla toisenlaista. No onneksi ei rakennus räjähtänyt ja maalimieskin löytyi ajan puitteissa ohjaajan töllöilystä huolimatta ;)

Nalahan oli ko. rakennusksessa käynyt jo useasti, Väiskille kerta oli ensimmäinen yleensäkin koko rakennuksissa. Hieman jännitti miten suhtautuu alustaan, kun osalla koirista vaikeuksia tuollakin hallissa liukkaalla, mutta onneksi ei ole Väiski Moona kakkonen, vaan reippaasti liikkui liukkaalla ja pimeässäkin, joka kylläkin vaatii vielä totuttelua ja harjoittelua. Ritilämäiset kapeat portaatkaan ei aiheuttanut ongelmaa, eikä sen jälkeinen korkea tila. Hyvin pääsi Väiski hajuille mutta paikantamisessa vielä suuri aukko! No eihän se voikaan osata, kun siihen ei treeniä ole kunnolla päässyt olemaan, metsässä hieman toisenlaista se paikantaminen kun rakennuksessa joka varmasti haisee aika ihmiselle. Mutta ukko ukolta paikannuskin parantui, joten tosi tyytyväinen olin taas kerran Väiskiin ja vielä onnellisempi järkipäisestä toimintakykyisestä hoffistani :D

Väiskin kanssa sitten kokeiltiin ulkona ilmaisun aloittamistakin. Pari kertaa kokeiltu, mutta leluilla Väiski "jäätyy" totaalisesti, jää vain tuijottamaan ja vajoaa omaan maailmaansa, saalisellaiseen kai.. Edellisviikonloppuisessa hakukoulutuksessa saatiin sitten vinkkinä että kokeilla sellaista kateus-haukutusta,eli toinen koira viereen joka haukkuu ja saa palkkaa ja kehua. No niinpä kaivettiin autosta Katin kehäkettu vehnäterrieri Armas:) Kyseessä siis tuttu koira ja arvioimme että Armaksen haukku voisi olla tarpeeksi "kiihottavaa". Ja niinhän se olikin, heti alkuun Väiski heitti ihan kunnon karjahduksen joka kylläkin vaihtui muutamiin piipahduksiin sen jälkeen, ehkä kunnioitus vanhempaa urosta kohtaa tuli esiin tai jotain. Sitten aikamme siinä Armas alias Massu siinä haukkui, ja olimme jo hieman lopettamassa että taas Väiski näytti alkavan vaipumaan tiloihinsa kunnes yht äkkiä kuului pari kunnon tykitystä!!Mitä, Leahan sai sen hienosti haukkumaan! Ja sen havaittuaan että tässähän pääsee itsekin osingoille kun vaan suuta aukoo, ajatteli varmaan Väiski niin komeat haukut alkoi tulla. No tänään tietty piti testata uudelleen oliks eilinen vahinko vai mitä, mutta ei, heti autosta otettuani ja lukittuaan Katilla olevat nakit alkoi hienonkuuloinen louskutus taas. Joten tais se jotain oppia!Nyt aletaan ajamaan helpoilla haukutuksiaa käskysanaa ja katsotaan miten edetään. Mutta ai miten hyvälle tuntuu, ei ole nimittäin ikävä tuon rulla-ilmaisun opetusta, haukkuva ois niin kiva, joten hyvältä näyttää, ainakin toistaiseksi.

Tietty pitihän sitä kuviakin napsia kun oli ihminen paikalla jolla hieman paremmat vehkeet ja taidot kun itsellä, joten alla Väiskin seisonta ja pääkuvat ala Minna. Kiitos Minnalle!! Eihän sitä mitään voi jos koira ei osaa näyttelyasennoin seistä, on se kaunis silti, trimmaamaton (saksiminen kyllä ajatuksena joka päivä,kauhee letti alkaa olla,mutkun...) mutta on se komee!!Mee Like!

Voihan Vässy

Mites meillä menee, no ei ihan putkeen siis Väiskin kanssa. Alunperin olin huolissani nostaako se meidän poika koskaan jalkaa, kun tuntui kaikkien muiden samanikäiset urokset jo nostaneen jo puoli vuotta aiemmin.
No nousihan se jalka vajaa vuoteisena, ei mikään peräkammarin poika. Tyttöjen perään jannu ei ole ymmärtänyt, näin kai sanotaan sitten meidän Leevistäkin isompana kunnes todellisuus kolahtaa äitille ja isälle kovaa ja korkealta ;) Tarina menee näin: Naapuriimme muutti uudet koiruudet vuoden vaihteessa, Väiski päätti sitten synttäreidensä kunniaksi lähtee riijuulle naapuriin, siis sen ensimmäisen kerran. Onneks uudet naapurit oli tuttuja, ja vitsillä olin kaupassa edellisellä viikolla heittänyt että, se musta teidän pihalla on sitten vaan meidän Väiski, ei pahailkinen ollenkaan. Niinpä naapurin setä oli sitten tuonut jannun kotiin (tuonut useamman kerran sitten sen ensimmäisen reissun), ja samalla vihjannut heidän tytöillä kohta alkavista juoksuista, nii-in. No naapurin tyttöihin tutustuttuaa lähemmin, ei Väiski sitten paljoa kotona viihtynyt yksin pihalla, ei tätikoiran seura kiinnostanut enää vaan riiuureissut lisääntyivät, ja valitettavasti melkein joka kerta oli ollut läheltä piti-tilanteet autojen kanssa.
Siispä komennus tuli liinan päähän pihalle aitojen sisään, valvomatta ei enää jannu ulkona ole.
Ei yhtään kivaa tää tilanne, ei itsestä, eikä saletisti naapureista (ite ainakin menetin aina hermot kun urokset pyöri pihalla kuseksimassa,krrhh..), ei meidän Tonista varsinkaan (yhtenä aamuna ajellut hakemassa kuudelta kaveria naapurista ennen töihin lähtöä, paitsi itepähän jättää ja luottaa sen valvomatta, niiin..) eikä Vässykään näytä yhtään onnelliselta liinan päässä pihassa:/ Mutta minkäs teet, kunhan ei vaan yks kerta henkeensä heittäis reissullaan...Viimeisin reissu ollut tänä aamuna kun Toni taas kerran kokeillut pysyiskö jo pihassa (tärppipäivät ohitse naapurissa), mutta ei, mersumies kertonut herran olleen jo siirtynyt eteenpäin naapurustossa (väli kuitenkin kotiin ehkä 300m mut mutka välissä eikä näköyhteyttä lähellekkään). Eli siis kiinnipito jatkuun, harkinnassa ellei jannu lumien lähdettyä aio pysyä pihassa niin se näkymätön paimenpoika sähköpanta-systeemi pihan puoleisen aidan päälle. Se on sen verran matala, että helposti yli pääsee, mutta muut koirat pysyneet pihalla (tottakai hoffi nyt pihallaan pysyy, viisas koira!!), eikä viitsis pihan puolen aitakorkeutta nostaa, kun sitten häviää näköyhteys takapihalle..Tai jos sen poitsun sais joku kerta verekseltään kiinni ja pääsis kertomaan elämän faktoja face to face siinä tilanteessa, et auttaisko.  Ja onhan meillä tietty häkkikin että sinne sitten ainakin pääsee ulkoilemaan :)

No onneks hormonit ei ole pojan treenihaluja vieneet, joka ihme kylläkin. Pellolla, jossa tytöt aktiivisesti lenkkeilee, ollaan aika ahkerastikin treenailtumm.  dami linjoja, ei ole tyttöjen hajut vieneet treenihaluja ;) Aika mageita linjoja jo tehnyt, joitakin jo sokkonakin mutta pääsääntöisesti yhdessä täytetty siten, että linjojen pituudet (aika paljon tehnyt tuossa tutulla pellolla kolmen damin linjaa) vaihdelleet 100m-300m välillä. Nome- hommista treenailtu myös hieman pysäytyksiä ja sivusuuntia ja damin kantoa ja luovutusta. Nyt kun ilmat lämpenee niin tarkoitus ottaa linnut sulamaan ja päästään kattoo kiinnostaako riista ollenkaan.

Sattuihan meille yksi päivä sellainen tapahtuma  kun meidän mahtipontinen lättimmehän tätikoiran avustuksella "tappoi" rusakon. Se tarina menee taas näin: Väiski pongasi pupun junaradalta, sai Nalan seuraksi pupu jahtiin ja niin ne lähti, pupu sinkoili junaradan penkalla eestaas, koirat molemmin puolin, sitten meni hieman enempi hankeen,että koirilla hieman hankala jo juosta mutta ei pupukaan päässyt karkuun, taisi olla jotenkin kipee kun kohta otti ja pysähtyi puuskuttamaan. Sitä sitten koirat hetken siinä tuumaili, Nala luovutti jo nopeesti, saalishan oli jo pysähtynyt, ajatteli varmaan että sama elukka kun ne pihassa häkissä olevat pitkäkorvat, ja tuli pois. Väiski hetken pidempään ihmetteli uutta tuttavuutta ja tuli sekin sitten pois. No minäkin jäin ihmeissä tuijottelemaan, niin Väiski palasi rikospaikalla ja sai pupun hyppelemään muutamia loikkia jonka jälkeen taas jäi puuskuttamaan. No Väiskillä paloi käämit ja alkoi haukkua paukuttamaan, ja kohta pupu ottikin ja nuukahti kuolleena hangelle. Väiski hetken tönittyään ja haisteltuaan jätti jänön sikseen ja lenkki jatkui kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se siitä meidän riistaintoisesta lätistä ;) No katsotaan miten ne kuolleet birdit sitten kiinnostaa, toivotaan että paremmin.

Tottista ollaan nyt talven aikaan aktiivisesti treenailtu viikottaisella yhdistyksemme maneesivuoroilla. Seuraamisessa olla imutuksen siinä vaiheessa, että käsi saatu jo ylös, aika paljon kuitenkin vielä hetkellistä muistuttelua etenkin serpentiinikuvio ja käännökset vielä työn alla. Kontakti kohtalaista sivulla (aika hyvä joidenkin mielestä, mutta kaipaa paljon varmuutta, mm. ei kestä hirveen kauheita häiriöitä, toki peruskävely häiriöt jne. mutta varmuutta kaipaa ja paljon!) Eli seuraamisessa seuraava askel lähdössä, jossa opetellaan palkan tulo suusta(syljeskellään ;)), tehdään kädestä merkityksetöntä ja päästäisiin vähitellen laskemaan käsi alas ja yhdistämään kontakti ja oikea seuraamispaikka. Jäävät liikkeet onnistuu kaikki apujen kanssa nopeasti, seisominen paras, mutta avut olleet vielä käytössä paitsi istumisessa. Luoksetuloasento ja takapuolen käääntötreenit nyt otettu työn alle. Yksin en ole juurikaan treenaillut, jotain sisällä peilin edessä, kun Väiski edelleen hirveän nopea oppimaan niin hyvässä kuin pahassa, joten virheiden välttämiseksi olla treenattu vain  personal traineri Katin kanssa :)

Hakutreenejä lähiaikoina vähemmän ollut ohjelmistossa, kun työnteko haittaa noita harrastuskuviota, ihan tyhmää! Sunnuntaina kuitenkin esissä Väiskin ekat rakennusetsintä treenit, saa nähdä kuinka pihalla pieni mies sitten on.

Nalan kanssa suunnitelmat entiset, keväällä jos päästäisiin PEHAa uusilla säännöillä kokeilee. Kävin itse Palveluskoiraliiton järjestämässä hakukoulutuksessa Tampereell,a jossa luennoi Niemisen Reija. Mukava oli saada taas hieman muistutusta haun kouluttamiseen ja uusia näkökulmia asioihin. Sieltä uutena oppina meinaan kokeilla nyt Nalalle vain suorapalkkaa ainakin jonkin aikaa, jos se toisi hieman motivaatiota ja jäisi ne virheilmaisut unholaan. Tottiksessa käyty eritäin pieniä treenejä tekemässä vain motivaation nostattamiseksi ja pyritään opettamaan sitä palkkauksen toimintamallia. Ihan en ole todellakaan ole vakuuttunut miten meille kokeissa käy, pahoin pelkään että oma jännitys joka kasvanut viime kauden penkin alle menneiden kokeiden myötä, nostaa päätään ja yhdistettynä se siihen epävarmuus tekijään joka viime kaudella ilmaantui, voi olla että meidän kokeet Nalan kanssa on käyty. Siispä pessimisti ei pety :) Voihan sitä sattua positiivia yllätyksiäkin ja itseä ainakin eniten harmittaa se että kun en osaa sanoa mitä sille Nalan vireelle siinä tottiksessa on tapahtunut, mikä sen on aiheuttanut. Ja harmittaa kun Nalan kanssa alo-avo-luokissa oli mukava käydä, kun tiesi koirankin nauttivan yhdessä tekemisestä, mutta nyt ollaan jossain syvällä jossa on pimeä ja pitkä ja kivinen tie ylös. Mutta itsellä halu kokeilla korjata asiaa, siinä sitä itsekin kehityy kouluttajana ja oppii taas koirasta enemmän, joten eikun lisää treeniä (kunhan vaan ois oikeeta ,hah).

Väiskin kanssa suunnitelmissa tässä huhtikuussa mennä terveystutkimuksiin. 5 sisarusta jo käynyt, erittäin hienoin ainakin alustavin tuloksin, joten aika paljon jänskättää miltä se Väiski näyttää. Mutta kasvattajan sanoin olen kyllä tosiaan tyytyväinen jos tulokset olisivat edes sellaiset että etteivät haittaa koiran jokapäiväistä elämää, mutta onhan ne hyvät terveystulokset aina plussaa :) Mutta sen näkee sitten :)

Kuvia lupaan nyt kun vapapäivät töistä koettaa ja koetan itseasiassa joku aurinkoinen päivä saada itsenäni huomattavasti paremman kuvaajan kanssa treffit sovittua niin saisi hienoja kuvia koirista!

Kamera saatiin huollosta viimein, nyt alkaa kuvaus!

Väiski 1vee.

Nala kohta 7vee

Hyppykuvista ei onnistunut yksikään, liian nopea koira vai hidas kuvaajako??

Bestikset Aada ja Väiski

Me :) Huom. Mainospipo POPEKO

Tiedän kuvanlaatu ei paras mahdollinen, opettelisin kamerani käyttöäni kun olisi joskus aikaa..nyt sentään onneks silmät erottuu Väiskiltäkin :)

Ollaanko vielä olemassa??!

Joo ollaanhan täällä! En tiedä mitä tapahtui, kun innostus ja lähinnä aika, katosivat blogin päivitykseen, oiskohan Väiskin kouluttaminen vienyt kaiken ajan??Heh...No onhan sitä poikaa kouluteltukin vaikkei siltä aina tunnu, mutta nyt koetetaan palata taas päivityksiin.

Aloitetaan vaikka kuulumisilla. Väiskihän täyttää tässä kuussa jo 1vee. Näin se aika vaan rientää. Ollaan avattu Väiskin kaa jo kilpailu-/koeura kun käytiin Kajaanin KV-näyttelyssä tammikuussa ja pikkujätkä sai arvosteluksi JUN ERI3. Ainoo mistä tuomari ei oikein pitänyt oli kuiva karva, joka laitettiin kyllä meni ihan mun piikkiin, kun ei tohtinut pestä sitä kun just pudotti karvaa, ettei ne viimeiset ois lähtenyt, mutta päinvastoin sehän olisikin pitänyt pestä  ja kuulema vetäistä minkkiöljyt niskaan, ja vot missähän asti sitten oltais menty ;) no vitsivitsi, arvosteluun oltiin erittäin tyytyväisiä, kasvattaja Tiina esitti, kun ei se mulle oikein käynyt seisomaan, ja hienosti Tiinan kanssa esiintyikin. Saas kattoo koska seuraavan kerran pyörähdellään.

Nalan kanssa käytiin tuloksettomia kokeita vaan viime kaudella ja meinasin lyödä hanskat naulaan, mutta saas kattoo kun syksyllä tykitti hakumetsässä sen verran mallikkaasti ja nyt talven varikkotreeneissä on kanssa ollut hyvällä sykkeellä, että josko sitä PEHA A vielä keväällä kokeiltais. PEJÄ B pitää myöskin ens kaudella taas kopaista. Maastoissa ei varmasti tule olemaan ongelmaa, suurin ongelma piilee siellä tottiksessa, jossa ilmeni viime kesänä se outo vaiva, kun kentälle mennessä koira meni ihan jumiin. Oliko syynä kipeä, melkein mädäntynyt poskihammas vai oliko jotain muuta, sitä kun en ole keksinyt. Mutta kyllä me vielä kokeillaan jos vaan tätikoira terveenä pysyy.

Väiskin kanssa treenailtiin lähinnä syksyllä jälkeä, joitakin hienosti menneitä hakutreenejä tehtiin kanssa, motivaatiosta ei ainakaan näillä näkymin jää haku-harrastus kiinni, sen verran kivaa tuntuis jätkällä siellä olevan. Nyt vielä keksin talven varikkotreeneihin pallojen ohelle ehkä paremmankin palkan eli frisbeen, jota Väiski aina kyttää ulos mennessä varastosta jossa sitä säilytetään. Syksyllä treenasimme sitten nomen alkeita, ja nyt kevääksi ollaan jo ilmoittauduttu taipparikurssille. Minun aikaansaamattomuuden vuoksi Väiski ei ole nähnyt niitä oikeita kuoleita lintuja, joten hieman jännityksellä odotan kuinka niihin sitten suhtautuu. Vaikka kovasti on pitänyt ja pitänyt mutta kummasti ei vaan saa aikaiseksi..Hope so niistä ei tule ongelmaa. No jos ei sitten linnut "maistu" niin onhan aina noutajapuolen harrastuksista se WT. Hulluna se on myös dameihin. Ja kesän flättileirin pienestä kiljuvasta miehestä oli syksyn treeneissä jäljellä enää joskus silloin tällöin pienesti inahtava flättinuorukainen  ;) Jonkin verran ollaankin harjoiteltu ihan olemista vaan, kun minusta aika suht kuumalta tuntui tilanteissa joissa muut tekee ja hänen pitäisi vain olla. Kyllä se vieläkin silmä tarkkana katselee, mutta nyt voi tosiaan olla jo hiljaa. No jospa me amennettais kovasti taitoja ja koulutusvinkkejä taipparikurssilta ja kesällä kai se ois tavoite sitten ne taipparit. kattoo nyt..

Talven treenitavoitteet ovat tottiksessa ja haussa. Tottiksessa ollaan alettu edetä ihan mallikkaasti, se on Väiski niin nopee oppimaan niin hyvässä kuin pahassakin että ihmeissään pitää olla. Syksyllä treenailin seuraamisen alkeita yksikseni jonkin verran ja niinhän siinä kävi että ongelmat sain aikaseksi, eli alkavaa poikittamista oli havaittavissa, niin  siihe loppui yksin treenaus. No onneksi ei ehtinyt ongelma kasvaa liian suureksi ja tuntuu että siitä on toistaiseksi päästy. Nyt ongelmana hieman ne ainaiset tunnetilat. Namit kiinnostaa jonkin verran, mut olisivat opetusvaiheessa aika must. Pallo on se ykköspalkka mutta sen kanssa ollaan vähän jumissa, kun jätkä vetää itsensä ihan joihinkin tiloihin ja sitten ei meinaa onnistua mikään. Nyt ollaan sen verran edetty että kontaktia, istumista ja seisomista kärsii ottaa pallolla, muita aletaan vaatimaan pikkuhiljaa. Ollaan treeniporukassa ajateltu että yhtä liikettä kerrallaan "vaaditaan" pallon kanssa tehtäväksi ja jospa samalla aika olisi meidän puolella ja pikkupoika hieman kasvaisi että voisi hallita niitä tilojaan. Mutta hyvältä se tottiskin tuntuu. Ja mikäs Väiskin kanssa ei tuntuisi, niin mahtava tapaus se on!

Varikkotreeneissä mennään nyt erilaisia piiloja, korkeita,umppareita, erilaisia pintoja. Kaikkee mitä sattuu keksimään. Ilmaisun haluaisin haukulle, mutta sekin vielä kypsymässä jampan päässä. Kotona Toni on saanut jo hieman haukkuja irtoamaan mutta ei sitä vielä kärsi mihinkään siirtää. Jos ne sitten kesällä alkais irtoamaan. 

Tarkoitus talven aikaan damitreenejä saada aikaiseksi, katsotaan nyt ettei aleta anehtii. Mutta tälläista meillä. Kamera nyt jossain maailmalla huollossa joten kuvatkin jääneet vähemmälle mutta kunhan saan sen takaisin niin uusia kuviakin luvassa. Nuo blogissa olevat kun ei ihan taida läheskään enää edustaa tuota Väiskiä ;) Vähän taitaa olla kokoa ja näköä tullut lisää!

Nalan touhuiluja (ja vähän Väiskinkin)

Nalan tottisongelmaan on taidettu löytää ratkaisu, tai ainakin toivon niin. Tehtiin tätille kokeenomainen treeni, jätin ruokakuppi palkan melkein kuten ennenkin, kentän reunalle, yleensä jätän kokeissa autolle. Heti ilmoittautumiseen menossa oli havaittavissa että homma taitaa mennä täydestä, Nala alkoi jotenkin luimuilemaan. Ensin mentiin tekemään paikallaolo, siinä ei ongelmaa noin niinkuin liikkeenä, mutta heti huomasin koirasta kun kun otin perusasentoon, että se "väärä"sana, vapaa, ei ollut oikea sana siihen tilanteeseen, koska koira oli sinkeellä kuin viulun kieli, ryntäämässä palkalle joka siinä vaiheessa oli suoraan edessä. Vaan tästä otettiin koira hallintaan, seuraten aloittamaan liikkeitä. Yleensä annan sen vähän hyppelehtiä matkalla pois. Heti kohta seuraamisessa tuli se mitä haettiin, Nala alkoi jätättää ja luimimaan, joten eikun nakki heilumaan, pyrähdys ja jatkuu. Palatessa ei mitään ongelmaa. Henkilöryhmäänkin tuli yllättävän reippaasti, istui vinoon ja kun tätä aloin korjata kääntyi sivulle ihan vinoon, kuppia kohti, siinä vaiheessa välähti minullakin :) Jäävissä liikkeissä istumisen seisoi, joka ollutkin ongelma ja taas meinasi ennen maahanmenon juoksua alkamaan jätättää, muuta korjaantui pienellä kehulla. Hieman tuntui täti olevan kehuista ja pienestä palkasta liikkeiden välillä ihmeissään, mutta sepä ehkä kertoikin siitä että täti meni halpaan niinkuin oli tarkoistuskin. Noudoissa sitten meinasi karata oikeesti käsistä, hypyltä, lähti haukkumaan ihmisiä kupin edessä, ei mitään agrea kunhan vaan pööpöili ja A-esteellä ei olevinaan löytänyt kapulaa. Joten tässä vaiheessa tehtiin johtopäätös että palkka on varmaan riittävän haluttava mutta aivan väärässä paikassa, joten sitten se kipaistiin viemassä eteenmenon päähän, johon sitä nyt aletaankin yhdistämään.

Täti tuntui siltä että näinköhän kokeilee vaan ohjaajaa, en sano että jotenkin tarkoituksenomaisesti kettuilisi, koska en näin usko koirien käyttäytyvän (vaikka joskus siltä se tuntuisikin ;)) mutta oppinut jossain vaiheessa jotakin väärin, mitä sitä en osaa sanoa,mutta nyt kokeilemme palkan paikan siirtoa eteenmenon päähän. Ja samalla pilkotaan suoritusta ja vähitellen kasataan kokonaiseksi. Aika taitaa loppua piirinmestiksiä ajatellen, mutta jos huomisen tottispäivä menee ok, niin taidetaan me siellä käydä vielä kokeilee.

Väiskin kanssa on tehty nyt lähinnä tottiksen alkeita, kontakteja(jotka muuten sujuu aika hienosti jo häiriössäkin!), istumista ja maahanmenoa. Yhdistetty jo hieman leluleikkejäkin tottikseen vaikkakin taitaa tuo ruokakin onneksi alkaa jo kiinnostamaan pikkuhiljaa enemmän. Jos ruuasta saisi tarpeeksi kiinnostavan, aletaan enemmän harjoittelemaan takapään käyttöä makkaraimutuksella, mutta nyt se hieman ongelmallista kun ei mikää ruoka kiinnosta niin paljoa että saisi poikaa käänneltyä. Mutta katsotaan. Sisällä ollaan tehty istumista ja odottamista porttia hyväksi käyttäen. Tätä treeniä tarvitaan vielä paljon vaikka hienosti Hiljaa istuukin mutta selkää ei kärsi kääntää ja ajoittain meinaa takapuoli vielä elääkin. Malttiharjoitukset nyt tällä hetkellä se pääasia, muut sitten perässä. Paitsi niin tehtiihän me hieman muutakin treeniä mökkeilyn ohessa:) mm. muistipaikkaa dameilla sekä vesinoudon alkeita kaislikossa Tässä pitää vaan näkäjään olla varovainen kun tahtoo hieman alkaa intoilla turhan paljon kun yhdisttynä elementit joista Väiski eniten pitää:vesi, dami ja heitto :) Noutoja silmällä pitäen sitten hieman naksuteltu daminpitoa, mutta koska ohjaaja ei tajua ehkä tuota naksun perimmäistä ajatusta sitten milläään niin taitaa pitää siirtyä ihan "perinteisiin" menetelmiin noiden pitoharjoitusten suhteen, mutta katsotaas nyt..

Lähipäiville  olisi sitten suunnitelmissa operaatio kulmureiden irroitus. Yksi lähti jo kaverin kanssa peuhatessa, mutta kaksi olisi vielä tiukasti jäljellä ja nyt alkaa uhkaavasti oikeat kulmurit saavuttaa maitohampaita niin kokeillaan nyt ensin räteillä ja kaverinpennulla,ettei tarviis lekuriin lähteä.

Riistaongelmaa??

Olipa tuossa tarkoitus treenailla vähän Väiskin velipuolen Topin kanssa hieman riistahommia vaakuilla ja niinpä vaakut pääsi haistelemaan ulkoilmaa pakkasesta. Erinäköisten ongelmien vuoksi yhteistreenit sitten peruuntuivat mutta päätin kuitenkin kokeilla kun vaakut kuitenkin oli jo ulkoilmassa, että mitäs se Väiski niistä tuumii. Ennakko-odotukset olivat korkealla, luulin Väiskin iskevän niin lokkiin kuin varikseenkin tiukkaan ja täyttä karkuun mutta toisin kävin :( Paikka jossa linnut olivat sulamassa kiinnosti kovasti, joten laitoin oikein liinaan ettei pääse omille teille, mutta kun päästiin tuulen alle pihalle josta linnut löytyivät, niin jannulle tuli melkein pakoreaktio. Lopulta lähti kyllä haistelemaan lintuja mutta ei oma-aloitteisesti ottanut suuhun, pienen saalisleikin jälkeen sitten kokeili kuitenkin ihan hampaillakin muttei kunnon otteella missään nimessä. Sitten tein kuulemani opitun perusteella, repäisin lokilta siiven ja liitin sen damiin. Tässä vaiheessa Väiski kiinnostui, kun onhan damit siitä kova juttu. Siinä oli sitten härkkäytymässä, että otan otan otan. No eikun dami lentoon ja jannu perään, hieman haisteli kummissaan, miksi se mamma nyt tähän tän siiven viritti, ois se dami kuiviltaakin käynyt, mutta sitten otti suuhun sulista piittaamatta. Onneksi oli vielä tässä vaiheessa liinassa, koska nyt olisi omiminen alkanut. Pari kertaa vielä heitettiin damia, joka kerta otti paremmin ja paremmin otetta. No nyt pitää hieman useammin riistaa näyttää, että jospa kyseessä olisi vain tottumattomuutta, tai sitten jää sorsakoiran toiveet unholaan.

Onneksi meillä on sitten kuvioissa myös nämä pk-lajit. Käytiin pitkästä aikaa hakutreeneissä. Alku ei näyttänyt sielläkään lupaavalta, vaikka koira esittikin vain opittuja taitojaan muttei siinä tilanteessa näyttänytkään kovin lupaavalta. Väiski oli nimittäin edellisenä päivänä päässyt ajamaan ensimmäisen vieraan ihmisen jäljen, ja ensimmäistä ukkoa yritettiinkin sitten jäljittää. No ekan ukon jälkeen homma valkeni pienelle miehelle ja nenä nousi ja loput löytyivät ongelmitta. Joten kelpo hakukoira siitä voisi tulla jos ei riista maita ;)

Nalakin esitti mainiota hakutyöskentelyä. Treenin tarkoituksena oli "ajaa" Nalaa ukoille lähettämällä se aina edellisestä "pysähtyneestä" kohdasta eteenpäin ellei pistot lähde etenemään ja palkka eli ukko löytyy vain siten että mamma kuunnellaan eikä toimita omin päin, tai seistä metsässä tuumailemassa niinkuin on tehnyt. No sen puolesta treeni meni päin mäntyä, koska vain ekalla pistolla jouduin muistuttamaan kertaalleen mitä oltiin tekemässä, jonka jälkeen 5 seuraavaa pistoa oli mallikasta työskentelyä. Toisin sanoen treeni oli tosi onnistunut :D Tätikoiran kanssa on mietitty myös tottiksen kuvioita, mitä tehdä sille oudolle koekäyttäytymiselle. Nyt ohjelmaan laitetaan kontaktiharjoituksia, sekä vähitellen kaavioita aletaan "ajamaan" myöskin läpi liike kerrallaan paloittain, liike ja ruoka. Pitkä taitaa olla tie mutta viimeinen kokeilu on tehtävä, jos sitä vaikka avointa hakua kävis joskus vielä kokeilee...

Ja taas tässä kirjoittaessa pitää sanoa, että vannomatta paras. Eipä nimittäin pitkä aika kun päätin keskittyä etenkin Väiskin kanssa nyt kunnolla johonkin tai toisin sanoen nomeen ja muut tulee jos tulee, kun tuo pk-lajien treenaus hieman tökki, mut kaikkehan tuota on taas tullut jossain ihmeen välissä treenailtua. Kun onhan Väiskillä ajettu myös jälkiä ja tehty nomen alkeita kuten esim. muistipaikkaa ja daminpitoa ja niitä tärkeimpiä eli odotuksia! Edelleen jannu minua komentaa, mutta malttia malttia pitäis varmaan katsoa  tässä kohtaa peiliin ja treenata enemmän ;) Onneks sentään kohta on loma ja sitten voi keskittyä taas hieman enemmän ehkä koiriin perheen lomailun ohella :D

Flättileiriä ja sun muuta

Onpa taas kulunut aikaa viime päivityksestä, mutta laitetaan se kesän piikkiin, sellaistahan se on kesällä ettei viitsi koneella paljoa aikaa viettää kun ulkona on ollut niin ihanan helteistä että ne päivät joita ei ole töissä vietetty on mennyt rantsussa lapsia ja koiria uittaen. Ja onhan siinä sivussa tullut muutakin hommailtua.

Nalan kanssa käytiin kesäkuussa koularia taas jäljeltä tavoittelemassa mutta tavoittelemiseksi jäikin :/ Maasto ois mennyt vielä nippanappa, 5keppiä, janalta 39p. ja 1esine(toisen pääälläkin seisoskeli muttei jostain syystä tuonut) ja sitten siirryttiin kentälle tottikseen suurin odotuksin mutta jotain on tapahtunut. Alkuun tätikoira oli ihan ok vireessä, mutta tuomarin kättelyn jälkeen tapahtui jotain kummaa, vire laski heti aloituspaalulle mentäessä, heti tuntui että jotain mättää ja niinhän se oli, Nala alkoi jätättää heti ensi metreillä, sitten laukausten jälkeen tipahti melkein täysin, että tuomarista näytti että koira olisi reagoinut ampumiseen, mutta se ei tosiassa ollut niin. Jäävät vielä kokeiltiin tehdä mutta sitten itse keskeytin, kun eihän niistä tullut mitään kun ei lähtenyt ollenkaan seuraamaan. Sitten kun lähdettiin taas autolle vire palautui, ja kappas meinasi olla kiire autolla odottavalle kissanruoka palkalle.
No sitten porukalla mietimme mikä mättää, ja ehkä viimeinen lopputulos on viime kesän treenauksen ja kokeiden suhde, treeniä tuli aivan liian vähän verraten kokeiden määrään, koira oppi että kokeissa ei puututa sen tekemiseen ja palkkakin tulee vasta kaiken tehtyä. Siis motivaatiossa puutetta. Toki mietittäväksi jäi kuinka kauan mätä hammas ehti vaivata, oliko jo kipeä syksyllä..Ehtikö oppia jo jonkinlaisen käytöstavan kun hampaaseen koski, yhdistikö sen koetilanteisiin tms.
Posiiivista oli kuitenkin se että jälki ajettiin vauhdilla, koska jäljen ajo vauhdissa oli keväällä ja alkukesästä selvää ongelmaa, ehkä siihen vaikutti kevään leirillä törmätty käärme, liekö säikähtänyt sitä ja vaikutti jälkeen että sitä tarkkailtiin ettei uudelleen käärme vaan tulisi vastaan. Tähän ongelmaan puututtiin siten että ajettiin jälkiä heti jäljentekijän perään, sitten että janalta näki maalimiehen ja se jäi vielä jäljen päähänkin palkaksi sekä yhden jäljen teki koirien "huoltaja" eli mieheni, joka lisäsi kummasti vauhtia Nalan tekemiseen. Koejälki oli siis mallikas vauhdin suhteen joten metsään jäänyt keppikään ei harmittanut.
Nyt ollaan tehty vain kontakteja ja haetaan tottikseen uutta virettä sitä kautta, saa nähdä onko asia enää korjattavissa vai jääkö tätikoira tosiaan jo eläkeläiseksi, "iskän" laivakoiraksi...

Väiskin kanssa käytiin viikko sitten flättileirillä. Oli mahtavaa tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin ja leiriporukkamme oli mitä mahtavin, villitiimi :D Tiimissä oli Väiskin sisaruksia,Marge, Minttu ja Merlin sekä velipuolet Topi ja Jippo ja tietty äiskä Viivi sekä "mustina lampaina" mitä ihanammin flättitytöt Unni, Oodi ja Selma sekä polkkatukkainen Hellevi :). Tiimimme voitti leirikisan, kaikki leirin leikkimieliseen Open Show näyttelyyn osallistuneet tiimiläiset pärjäsivät hienosti. Väiski esiintyi kasvattaja Tiinan kanssa hienosti vaikkei seisominen oikein meinannnut onnistuakkaan ja sijoittuivat hienosti sijalle 2 minipentu luokassa :) Arvostelussa oli maininta mm. lupaava pentu, jolla hieno suhde omistajaan ;) Mistähän tuomarimme mahtoi tämän tietää;)

Leiriltä jäi käteen mahtavan fiiliksen lisäksi paljon uusia oppeja nomeen sekä toki jotain harjoitelteltavaakin, Väiski nääs kun ei oikein osannut odottaa! Joten malttia malttia on ollut harjoittelu listalla paljon leirin jälkeen.  Ajanpuutteen vuoksi olen päättänyt priorisoida tälle kesälle Väiskin kanssa tavoitteeksi tutustua nome-hommiin ja pk-puolelta ajetaan jälkeä joka onkin alkanut sujua mallikkaasti. PK-haku saa nyt kesän ajaksi jäädä, se otetaan kuvioihin mukaan sitten loppu syksystä ja talvella jatketaan varikolla.

Alla hienoja kuvia Väiskistä leiriltä kuvaajana Henna Mikkonen, kiitos Hennalle!

Viisas Väiski, joka voisi vaikka pillittää itseänsä!

Väiski trimmattuna

Damin pitoharjoituksia

Maltti harjoituksia, kouluttajana englantilainen Jo Hewisson, joka myöskin tuomaroi Väiskiä Open Showssa :)

Mitäs sitä on tullut tehtyä

Nalan kanssa huomattu ongelmaksi jäljellä tänä keväänä niin niin verkkainen tahti. Ei meinaa kokeissa oleva aika jäljen ajoon riittä kun täti ajelee niin jälkitarkasti ja muuten vaan tarkasti, ja muutenkin tuoreellakin jäljellä ajaminen on turhan verkkaista. Joten avasin sitten suuni ja ohjeeksi saimme kokeilla jäljentekijän näyttöä janalla,jota kyllä aikoinaan tehtykin, mutta jäänyt kun ei ongelmaa ole ollut. Tuolloin lähinnä näytetty antamaan koiralle suuntaa ettei lähtisi takajäljelle. Nyt sitten lisäksi sain vinkin että laittaa koira koira heti perään ajamaan mielellään myötätuuleen jotta tulisi vauhtia. Ja näinhän sitä sitten kokeiltiin, Nala näki janalta jäljentekijän ja kohta heti perään lähdettiin kun maalimies hävisi aukolta metsään. Ajattelin Nalan sinkoavan täyttä perään, koska näitä merkkejä näytti ennen kuin laitoin jälkirensselit niskaan, ja laitoin koiran maahan, joten reippaalla tahdilla täti lähti nostamaan jälkeä. Täysin suoraviivaisesti eteni janalla vaikka tuuli minne sattui, ja lähti reippaati ajamaan jälkeä oikeean suuntaan, hyvä harjoitus myös edellisiä takajäljen ottoja ajatellen. Ihan juoksu askelia joutui liinan päässä roikkunut mutsi ottamaan. Mutta mikä hassua huomata, Nala ajoi edelleen täysin jälkitarkkaaan, kengän jäljet koko ajan nähtävissä. Keli vielä antoi viitteitä että vauhtia voisi kertyä niin tuoreelle jäljelle liikaakin, ihanan kostea metsä kun oli alla. Mutta ei hienosti täti mutkitteli, keppi nousi ongelmitta ja oli silmin nähden onnellinen jäljen päästä löytyneestä maalimiehestä. Joten todella onnistunut suoritus, näitä lisää. Hieman kiirettä pukkaa kun ollaan ilmoittauduttu jälkikokeeseen kesäkuun lopussa, ettei hirveetä hienosäätöä enää ehdi tekemään, mutta jos sitä jotain saisi aikaiseksi ennen sitä.

Tätä ongelmaa olen sitten miettinyt mistä jäljen ajon hitaus johtuu. Vakavasti olen alkanut epäillä sen johtuneen keväisestä tapahtumasta jossa Nala törmäsi kyyhyn jälkeä etsiessään. Tämän jälkeen täti alkanut hyppelehtimään metsässä kaikenmaailman erikoisesti tököttäviä keppejä ja risuja. Taitaa olla täti sen verran pehmeä että se on jättänyt jälkensä. Mutta toivotaan ettei ole niin pehmeä ettei tämä ongelma olisi korjattavissa. Mutta jäädään odottamaan ja annetaan hieman apuja treneeihin joten jospa se siitä.

Nala ottaa veneilyn rennosti

Sitten ollaanhan me käyty veneilee. Nalalla veneilyssä ei ongelmaa ole, nauttii täysin simauksin. Väiskiä veneessä hieman tällä kertaa jännitti, ei mitään paniikinomaista, vaan pientä läähätystä, joka vaihtui äkkiä uniin, kun ei sitä enempää viitsinytkään hermoilla :) Väiskin kanssa ollaan tehty pari nurmijälkeä, jotka lähteneet vähitellen sujumaan kun muurahaiset ei ole sattuneet tielle. Sitten on harjoiteltu hieman tottiksen alkeita, istuminen ja kontaktihan on jo sujuneet pidemmän aikaan, nyt otettu kuurina maahanmenoa, joka sekin alkanut ipanalle aueta, tarvitsee vielä hieman apuja mutta vähitellen. Sitten on sivulletulon alkeet opetuksessa sillai enemmälti, ja mutsi opettelee käyttämään naksua joten katsotaan miten meitin käy. Vaiski varmaan oppisi nopeamminkin mutta kun se opettaja on hieman avuton niin saas nähdä koska se osataan ;)
Riistaa pitäis ja pitäis aina sulattaa ja näyttää mut jotenkin ei ole saanut aikaiseksi, mutta kyllä se vielä joku päivä tapahtuu..

Muuten Väiski on oikeastaan elellyt pentuelämään, lenkkejä hieman harjoiteltu koiralaumassa. Väiskistä on aina niin ihanaa kun on muita, muista en olisi niin varma onko ihanaa kun Väiski koko ajan roikkuu partakamujen parrassa tai flättien huulissa, lipoen ja lipoen. Kukaan ei ole sille raukalle vielä näyttänyt maailman karua puolta, toki ei se niin suotavaa ole, toki sekin päivä vielä koittaa, ehkä nämä kamut antaa Väiskin vielä vähän kasvaa ennen kuin "koulutus" aloitetaan.

On Väiskillä yksi huippu pentukamu, melkein pävälleen samanikäinen riisenipoika Kasperi. Pojat on leikkineet ihan pienestä asti ja leikit alkaakin olemaan sellaisia että muiden pentujen kanssa ei taida olla asiaa leikkimään. Pojilla menee ihan hyvin, vauhtia ja hamapiden kalistelua riittää, mutta Väiski pääsi näkemään pientä lapinkoiranpentua eikä puhettakaan että irti ois voinut päästää kun kurmuutus ois alkanut. Samoin alkaa käydä naapurin espanjanvesikoiran  kanssa vaikka samanikäisiä ovatkin, hieman on Väiskillä turhan kovat otteet. Aika kovalta näin alunperin Väiski vaikuttaakin, pienestä ei hätkähdä, joten sitä saa mitä tilaa :) On se niin mahti tapaus!

Hei me kerjätään!

Vesipeto

Aada-"koira"

Lapset venettä uittamassa :)

Ikää lisää ja hammasta vähemmän

Tänään vietetään esikoisemme Aadan synttäreitä, jestas miten nopeesti aika mennyt, 4vuotta jo siitäkin ihanasta päivästä kun pirpamme sain syliin <3 Koirat ollut juhlahumussa mukana, Nala lunkisti vieraat haukkunut tavalleen uskollisena ja Väiski ollut kummissaan vieraiden määrästä, ei aina ole uskonut että Nalan haukku voisi tarkoittaa TAAS uusia vieraita. Mutta hyvää harjoitus ollut Väiskille kun mini ihmisiä ollut enemmälti ja välillä pitänyt lähteä rauhoittumaakin omaan huoneeseen, joka sekin onnistunut hienosti, vain pientä älinää kuulunut. Nätisti suhtautunut vieraisiin lapsiin, paitsi mikä nyt koiranpennulle tyypillistä kun muksut juoksee niin saalista koetetaan pysäyttää joten tarkkana saanut olla ettei tämän supertyperä tapa vaan jää päälle, omille lapsille Väiski ei sitä tee, joten uskon sen olevan kitkettävissä oleva tapa (ja niinhän onkin tietenkin). Väiski on myös Aadan tavoin kova nuken hoitaja, työntelee rattaita ja "halii" nukkeja sekä välillä taitaa kahvitkin porista. Myös Leeviltä Väiski oppinut palloa pelaamaan, hiekkalaatikkoa kaivamaan ja pikkuautojen renkaita vaihtamaan. On se jännä miten ne on oppivaisia nuo pennut ;) Mamman kanssa on kitketty ja muokattu kukkapenkkejä ja kova on Väiski kukkia "haistelemaan" vaikka olen koettanut kertoa ettei ne liljat vielä ole kerättävissä kun eivät kuki, sitä Väiskin hankala on ymmärtää..

Aada Emilia 4vuotta, rinsessa nukkeineen

Väiskiltä varmaan jotain hävinnyt Aadan vaunuihin..

Nalalta poistettiin viikko sitten perjantaina se lohjennut ja mätivä hammas. Leikkaus meni kivuttomasti, oltu ilman kipulääkkeitäkin pelkillä antibiooteilla. Aika hyvältä kolo nyt vaikuttaa, joten josko täti siitä lähtisi piristymään kun kivut helpottavat. Leikkauksen jälkeen Nala oli kovin maansa myynyt kun Väiski lähti mamman kanssa yksin treeneihin, joten jospa taukokin tekee hyvää ja piristää, se jää sitten nähtäväksi.

No mitäs meidän Väkkärä, kasvaa ihan supervauhtia, ei mahdu enää pikkupoika syliinkään kunnolla, oijoi miten nopeesti aika menee. Toki mukavampaa että jotain arkikäytöstapojakin kasvaessa tarttuu, mutta taitaa olla plus miinus nolla kun sitten tilalle tulee pienen pojan viikarin kommervenkkejäkin, niih. Noutaja se on edelleen, uiminen on maailmassa parasta mitä Väiski tietää ja ruokahalukin on kovasti kasvussa, jo levottomana odottaa ruokaa mitä ei ihan kakruna tehnyt. Ihan törkee hakki ei ole makupaloihin niinkuin toisilla noutajilla tapana mut kyllä ne Väiskille kuitenkin maistuu. Rumia tapojakin löytyy sitten yllinkyllin, pöydille hypitään, kommennetaan haukkumalla, kaneja vahditaan ihan urakalla sekä Nalan kaulassa hampaat on aika usein. Nala kyllä ajoittain sanookin asiasta ja taitaa tykätäkin huomiosta mutta ei aina. Ja mikä hassuinta olen tosi tyytyväinen Väiskin siihen ominaisuuteen että pienestä ärinästä ei pupu mene pöksyyn, toki reagoi sanomisiin ja "puisteluun" mutta ei se kauaa meinaa mielessä pysyä, joten ehkä jotain menee siis komennuksissa "hukkaan", mutta toivotaan että ne tavat siitä paraniskin. Ääntä Väiski käyttää ajoittain turhankin herkkään, turhan louskuttaja se ei ole, mutta pieni vinkuminen tulee aika herkästäkin kun ei mene herralle mieleisesti asiat, mutta josko sekin olisi opittua kun muuten hermoissa ei tuntuisi olevan vikaa.

Väiskin treeneistä sitten sen verran että hakumetsässä ollaan muutamaan otteeseen päästy käymään ja se on mielekästä jannun mielestä, hauskaa on etsiä ja mammastakin on taas kerran ihmeellistä miten näin vähillä treenauksilla voi noin pieni koira ymmärtää hajun jo aika kaukaakin. Löytö se vasta hassun hauskaa Väiskistä onkin vaikkakin kovin kovasti ajoittain jännittää viimeiset metrit maalimiehelle. Lähinnä käytös on mielistelevää, joten kovin huolissaan en ole, ei missään nimessä ole pidättyväinen mutta kyllä sitten on makkararinkiäkin tehty syystä että reipastuisi tervehtimään reippaasti. Eikä arkielämässä ole mitään ongelmaa. Jäljellä sitten sattunut muutama huonompi kerta, erikoinen multa V:n mielestä sekä muutama jälki peräkkäin kun muurahaiset hyökkäsi namuihin, joka sitten hillinnyt makkaran syöntiä. Tehtiin sitten yhteen jälkeen ihan makupalattomia pätkiäkin joka sujui mallikkaasti, joten nyt jälki jäissä sen aikaa kun lähipelto ajetaan jossa ei muurahaiset asu ja päästään taas makkaran kylvöön. Tottiksen saralla ollaan ihan jumissa, istumiset ja kontaktit sujuu erittäin mallikkaasti, mutta muuten mamma ollut kovin kiireinen että opetus vielä aivan vaiheessa, mutta josko sitä joskus ehtis ihan ajan kanssa. Naksua harjoitellaan molemmat että jos siitä sitten jotain hyötyä olisi.

Veneilemässäkin Väiski on jo päässyt käymään, ei turhia paineita ottanut, saalista kun jätkältä löytyy niin vesipisaroita ja tuultakin koetettiin saalistaa, samoin kun ukki oli unohtanut veneen puunauksen keväältä niin kaikenmaailman lehdet veivät alkumatkasta huomion :) Nyt pitäis kun ehtii niin ottaa joku lintu sulamaan ja kattoo miltä se riista tuntuu, joten siitä sitten lisää kun se tapahtuu.

 Ai isotko korvat,eikä ole, äidin poika <3

On se vaan niin ihana!

Kylläpäs oli hankalaa saada jannu seisomaan nätisti, mut tässä joku taidonnäyte niin koiralta kuin omistajalta;)

Nala- täti 6vee, täh?Häh? Niin.